Rita Dahl (toim.): Villielämää – nuoren galicialaisen runouden antologia

Rita Dahl (toim./suom.)

Nuoren galicialaisen runouden antologia Villielämää esittelee kolmetoista runoilijaa ja heidän omaäänistään runouttaan. Runoilijat nostavat esiin teemoja, kuten kielellisen ja kulttuurisen identiteetin, vallankäytön pienissä yhteisöissä, ongelmalliset perhesuhteet, sanan ja ruumiillisen kokemuksen yhteenkietoutumisen ja itsensä esittämisen sosiaalisen median aikakaudella.

Kirjailija, kääntäjä Rita Dahl (s. 1971) on aiemmin kääntänyt muun muassa portugalilaisen nykyrunouden antologian Maailman syrjällä (Palladium-kirjat 2017).

***

Galicia on maantieteellinen alue Espanjan luoteisosassa Atlantin valtameren rannalla ja siellä puhutaan omaa äidinkieltä, galegoa. Galicia on Espanjan keskushallinnosta riippuvainen itsehallintoalue, joka tekee osan omista poliittisista päätöksistään itsenäisesti. Galicialaista runoutta ei tunneta Suomessa juuri ollenkaan. Villielämää-antologian lähtökohtana on vuonna 2017 ilmestynyt 13 Antoloxía da poesía galega próxima (Chan de Pólvora, toimittanut María Xesús Nogueira), joka esittelee enimmäkseen 1980–1990-luvuilla syntyneitä nuoria galicialaisrunoilijoita.

Nuorien runoilijoiden joukossa on todellisia vanhoja sieluja, jotka analysoivat tarkasti sukupolvien välisiä hankauskohtia sekä esi-isien vierautta. Runoilijat eivät jätä käsittelemättä kipeitäkään kulttuurisia tapoja. Ylisukupolvisilla traumoilla on yhtymäkohdat kansallisista traumoista kärsineeseen Suomeen.

Antologian runoilijat

Oriana Méndez (s. 1984) on julkaissut neljä runokokoelmaa vuosina 2007-2019. Hänen varhaisimmassa tuotannossaan esiintyy huoli pienen kielen ja sen puhujien puolesta. Luku- ja kirjoitustaito näyttäytyy runoilijalla mahdollisuutena henkilökohtaiseen kehittymiseen, sorron kahleista vapautumiseen ja kehitykseen kohti itsemääräämisoikeutta. Méndezin runoille on tyypillistä oppineiden ja arkipäiväisten kielirekisterien yhteen törmäyttäminen ja perinteisen lauserakenteen rikkominen monimutkaisilla määriteketjuilla. Kielen luonnollinen kehittyminen ajassa ja sen kerrostuneisuus on Méndezin runoissa läsnä.

Maria del Rosário López Sanchez eli Charo Lopes (s. 1988) on aktivisti, valokuvaaja ja runoilija, joka on valmistunut journalismin maisteriksi Santiago de Compostelan yliopistosta. Hän on opiskellut valokuvausta Antonio Faildesin taidekoulussa. Opiskellessaan valokuvausta hän toimi samaan aikaan Caleidoscopia.gal -lehden toimituksessa. Lopes on antologian ainoita kansalaisaktivisteja. Lopes on ollut aktiivisesti ajamassa Galician itsenäisyyttä separatistisessa kansalaisliikkeessä. Vuonna 2015 hän voitti Fiz Vergara Vilariñon runopalkinnon kokoelmallaan De como acontece o fim do mundo ja vuonna 2019 hän sai Ourensen kaupungin runouspalkinnon kokoelmallaan Álbum.

Ismael Ramos (s. 1994) nousi tietoisuuteen Hábitat/Interferencias -kokoelmallaan. Hän julkaisi samana vuonna A féricda-dialogin María do Cebreiron kanssa. Suvun ja perheen identiteettiä rakentavaa vaikutusta tutkiva Os fillos da fame vahvisti hänen asemaansa galicialaisessa  , ja samaa tematiikkaa käsittelee myös Lumes. Se on käännetty espanjaksi nimellä Fuegos (La Bella Varsovia 2019). Ramosin esikoiskokoelma Hábitat / Interferencias (2013) voitti Outesin kunnan runopalkinnon. Lisäksi hän on voittanut muun muassa Francisco Añon-palkinnon vuonna 2013, Xuventude Crea-palkinnon 2014, Johán Carballeira-palkinnon 2015 ja Fervenzas-palkinnon parhaasta runokirjasta Os fillos da fame– ja Lumes -kirjoillaan. Ramos on esiintynyt paljon, ja häntä on julkaistu kirjallisuuslehdissä ja antologioissa.
Ramos kuului legendaarisen Dorna-lehden toimituskuntaan ja pitää blogia nimellä O triste Stephan.

Míriam Ferradáns (s. 1982) on on valmistunut sosiaalityön maisteriksi Vigon yliopistosta ja työskentelee opettajana. Hän toimi vuosina 2008–2011 galicialaisen puolueen, Galician kansallisen blokin neuvonantajana. Ferradáns on kolmella runokokoelmallaan kahminut monia runouspalkintoja, kuten Francisco Añon- palkinnon Deshabitar unha casa-kokoelmalla, Xosé Maria Perez Parallé-palkinnon Nomes de fume-kokoelmalla sekä Leiras Pulpeiro-runopalkinnon Roseira de cen Follas -kokoomateoksellaan (2019). Lisäksi hän on voittanut lukuisia muita palkintoja: Xuventude Crea-palkinnon 2012 runolla ”Novecomaoito”, Rosalía de Castro-palkinnon ”Decibel” ja ”Ruído”-runoillaan 2013 ja 2014. Hän on saanut tunnustusta myös journalistisilla teksteillään. Hän on avustanut vuodesta 2018 lähtien Sermos Galiza -lehteä. Ferradáns on kirjoittanut myös romaaneja, joista monet sijoittuvat Latinalaiseen Amerikkaan. Nomes de fume on käännetty katalaaniksi ja espanjaksi.

Belén Senín Santiago (s. 1999) opiskelee galicialaista filologiaa Santiago de Compostelan yliopistossa. Hän on julkaissut Dorna-kirjallisuuslehdessä ja esiintynyt Chan da Pólvoran julkaisemassa dentes para a mazá -antologiassa. Hän on julkaissut runokokonaisuuden A Culpa, jolla voitti 18-vuotiaana Díaz Jácome -runouspalkinnon, mutta ei ole vielä julkaissut ensimmäistä runokokoelmaansa.

Lorena Souto (s. 1983) on valmistunut maisteriksi galicialaisesta filologiasta Santiago de Compostelan yliopistosta ja hän on tehnyt väitöskirjan galicialaisesta kirjallisuudesta Walesissa Bangorin yliopistossa. Souton runoissa sanallistetaan vakavia teemoja, kuten äidin ja tyttären välinen ongelmallinen suhde ja siitä aiheutuneita ongelmia, kuten syömishäiriöitä. Homoseksuaalinen identiteetti ja ympäröivän yhteisön suhtautuminen siihen on myös Souton tematiikkaa. Hän on toiminut kirjallisuuslehti Dornan toimituksessa vuodesta 2007 lähtien. Souto voitti Xosemaría Péréz Parallén -runopalkinnon esikoiskokoelmallaan Fase de trema ja Cóleopteros -kokoelmalla hän sai Manuel Leiras Pulpeiro-runopalkinnon.

Lara Dopazo Ruibal (s. 1985) on toimittaja ja runoilija. Hän on valmistunut journalismin maisteriksi Santiago de Compostelan yliopistosta. Ruibal on muun muassa Gz Crea-palkinnon Dende illa peixe -kokoelmalla, Nortear-palkinnon Clementina ja Os lobos na casa Esaú -runokokonaisuuksilla, Fransisco Añon-palkinnon Ovella-kokoelmalla ja Fiz Vergarino Vilariño-palkinnon Claus e o alacrán -kokoelmalla. Vuosina 2018–2019 Lara Dopazo Ruibal valmisteli Roomaa käsittelevää esseetä, jossa hän tarkastelee kaupunkia turistioppaille vastakkaisella otteella, lähtien liikkeelle yksityiskohdista, anonyymistä, kadotetuksi luulleesta ja jokapäiväisestä elämästä käsin.

Celia Parra (s. 1990) on videorunoilija ja runoilija, joka on valmistunut maisteriksi audiovisuaalisesta viestinnästä Coruñan yliopistosta. Lisäksi hänellä on tutkinto pianonsoitosta Ourensen konservatoriosta. Parra sai Avelina Valladares-palkinnon esikoiskokoelmastaan No berce das mareas vuonna 2009. Runokokonaisuus Código morse voitti Xuventude Crea -kilpailussa kolmannen palkinnon vuonna 2012. Muilla runokokonaisuuksillaan Parra on voittanut monia muita palkintoja: Profundidade de tacto sai Xuventude Crea -palkinnon 2015 ja Máscaras da Morte Minerva- kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007. Parra on avustanut Letra en Obras -lehteä ja hänen runojaan on julkaistu Dorna-, Luces-, Oculta lit– ja O Salto Galicia -lehdissä sekä käännöksinä Shearsman Magazine- ja The Stinging Fly -lehdissä.

Parra on saanut videorunoistaan Versi di Luce -palkinnon Italiassa ja Light Up Poole -palkinnon Isossa-Britanniassa. Hän on tuottanut videorunouden festivaalia Versogramasia. Parra on julkaissut runoutta ja musiikkia yhdistävän 12 runon audiorunokokoelman RE(C) VERSO. Hänen videorunojaan on esitetty festivaaleilla Italiassa, Espanjassa, Irlannissa, Meksikossa ja Saksassa.

Francisco Cortegoso (1984–2016) tuli tunnetuksi kokoelmallaan Suicidas (2016), joka on runokokoelma eri julkisuuden henkilöiden itsemurhista ja jonka Cortegoso on kirjoittanut 20–25-vuotiaana. Kirja vastaa kirjallisuuden avainkysymykseen: tietoisuuteen siitä, kuinka sanat pakottavat meidät väkivaltaan. Suicidas julkaistiin kansallisen Xosemaria Pérez Parallé -palkinnon voittaneen Memorial e danza -kokoelman (Espiral Maior 2013) jälkeen. Hän kirjoitti myös Frank Euner– pseudonyymillä. Cortegoso alkoi opiskella oikeustiedettä, mutta vaihtoi pääaineekseen galicialaisen filologian ja valmistui galicialaisen filologian maisteriksi Santiago de Compostelan yliopistosta. Cortegoso kuoli kotikylässään Borassa syöpään. Cortegoson suunnitteilla olleen kolmannen kokoelman Cartas ao poeta español oli tarkoitus olla dialogi runoilija Leopoldo Marío Paneron runouden kanssa. Se jäi julkaisematta.

Gonzalo Hermo (s. 1987) on valmistunut maisteriksi galicialaisesta filologiasta ja väitellyt kielitieteen tohtoriksi Santiago de Compostelan yliopistossa. Hän on tutkinut Chus Paton ja Adília Lopesin tuotantoa. Hermo on toimittanut Francisco Cortegoson jälkeenjääneet runot ja kirjoittanut teokseen esipuheen. Hermo voitti esikoiskokoelmallaan Crac (2011) Crean nuoren runon palkinnon. Toinen kokoelma Celebración (2014) sai galicialaisten kriitikkojen palkinnon ja Miguel Hernándezin nuoren runoilijan palkinnon. Uusin kokoelma A vida salvaxe (2018) jatkaa Hermon kirjoittamisen ja ruumiin, luonnon ja kulttuurin välistä dialektiikkaa tutkivaa poetiikkaa. Hermo on julkaissut kirjallisuuslehdissä Dorna, Andar 21 ja Nova Ólisbo sekä Protexta.

Jesús Castro Yáñez (s. 1992) on koulutukseltaan hammaslääkäri. Hän aloitti runoilijanuransa jo 17-vuotiaana, jolloin hän sai Minerva-palkinnon. Kolmen vuoden kuluttua hän sai Díaz Jácome- palkinnon ja vielä myöhemmin Xela Arias- ja Ángel Casal-palkinnot. Hän julkaisi vuonna 2015 lyhyttarinan O vello e o minotauro, jolla voitti Cotobaden kunnan Nélida Piñon- palkinnon. Seuraavalla kirjallaan Os nomes e os himnos hän voitti Premio Pérez Parallé -palkinnon. Castro Yáñez on julkaissut kirjallisuuslehdissä Dorna, Obituario ja Ligeia. Hän on julkaissut kaksikielisen ja vapaasti ladattavan Spike-and Waven (Nanoediciones 2014).

Xabier Xil Xardón (s. 1983) voitti esikoiskokoelmallaan Cando menos a derrota (2009) Eusebio Lorenzo Baleirón-palkinnon. Tässä kirjassaan hän esittää identiteetin ja alkuperän kadottamisen diskurssin. Toisessa Detéxtonos -kokoelmassaan Xil Xardón pureutuu perheen tematiikkaan ja viimeisin kokoelma O contaxio (2019) uppoutuu yhä syvemmälle postmoderneihin kokeiluihin. Xil Xardón osallistui kollektiiveihin Redes Escarlatas, Poetas de Hostia ja Tristecentos Versos. Hän oli mukana Miriam Rodriquezin ja Pablo Kaufmanin kanssa videoprojektissa Fiindassa ja lapsille ja nuorille suunnatuissa työpajoissa.

Samuel Solleiro (s. 1982) nousi runoja harrastavan yleisön tietoisuuteen Punk-kokoelmallaan, joka yhdisteli rohkeasti erilaisia kielirekistereitä epäpuhtaasta kielestä parodiseen. Solleiro on valmistunut maisteriksi galicialaisesta filologiasta Santiago de Compostelan yliopistosta. Solleiro on Ataque Escampe -bändin ja taidekollektiivin johtohahmo, kääntäjä, kirjallisuuskriitikko ja Estaleiro Editoran perustaja. Hän on kääntänyt Raymond Radigueta ja Marcel Schwobia galegoksi.