Vicente Huidobro on vasta toinen chileläinen runoilija, jolta on suomennettu kokonainen teos. Ensimmäinen oli tunnettu Nobel-voittaja Pablo Neruda. Jonkin verran chileläistä runoutta on sentään julkaistu myös antologioissa ja kulttuurilehdissä. Myös Huidobroa on julkaistu 1960-luvulla Kaltion ja Parnasson sivuilla.
Huidobro ja Neruda olivat toistensa aikalaisia. Chilen tunnetuimmat runoilijat nähtiin usein nokat vastakkain, vaikka näennäisesti heillä oli paljon yhteistä. Molemmat olivat huolestuneita maailman tilasta ensimmäisen maailmansodan jäljiltä, molemmat kuuluivat kommunistiseen puolueeseen, tukivat tasavaltalaisia Espanjan sisällissodassa ja tietenkin julkaisivat myös runoteoksia samanaikaisesti.
Suomalaisen lukijakunnan näkemys latinalaisamerikkalaisesta runoudesta levännee varsin vahvasti Nerudan teosten suomennosten varassa. Niinpä useat antologiat ja käännökset esimerkiksi perulaisen César Vallejon, argentiinalaisen Jorge Luis Borgesin ja hieman myöhemmin vaikuttaneen, meksikolaisen Octavio Pazin runotuotannosta valaisevat käsillä olevan teoksen lisäksi Latinalaisen Amerikan 1900-luvun alkupuoliskon runouskenttää laajemmin.
On hankala nimittää Chilessä syntynyttä Huidobroa yksin chileläiseksi runoilijaksi. Aikalaisrunoilijoidensa tapaan hänkin oli varsinainen kosmopoliitti, joka matkusteli etenkin Euroopassa 1910–1930-luvuilla tutustuen ajan kirjallisiin ja taiteellisiin virtauksiin niin Pariisissa kuin Madridissa. Monesti – kuten juuri Altazorin kohdalla – Huidobron teosten voi huomata sijoittuvan enemmän eurooppalaiseen kuin eteläamerikkalaiseen ilmapiiriin. Kotimaassaan Huidobro osallistui kiihkeästi politiikkaan, mutta vasta myöhemmällä iällä.
Ennen poliittista uraansa Huidobro pyrki vaikuttamaan runouteen. Manifestien, esseiden ja runouskäsitystä tiivistävien runojensa avulla hän ojensi maailmalle ajatuksen runouden kirjoittamisesta ennen kaikkea uutta todellisuutta luovana tekona.
(Katkelma Vicente Huidobron teoksen Altazor esipuheesta / Emmi Ketonen)